Olen musiikkiperheen kasvatti. Isäni oli ammattimuusikko ja sekä ukkini että pappani soittivat bändeissä joten musiikki tuli osaksi elämää jo lapsena. Laulaminen alkoi jo ennen puhumista ja ensimmäisillä lastenlevyillä lauloin jo ennen omalla nimellä 1985 julkaistua sinkkua “Kiitos Äidille”. Jo nuoresta, pääinstrumentteja olivat laulun lisäksi sekä rummut että piano. Aluksi pääpaino pianon osalta oli klassisessa musiikissa mutta kääntyi pikkuhiljaa vapaamman jammailun ja improvisoinnin suuntaan. Olen kehittänyt omia sormituksiin perustuvia soolonsoiton tekniikoita ja opettanut niitä myös omille soitto-oppilailleni. Laulaminen Ynnin Pojat-poikakuorossa opetti paljon stemmalaulusta ja niiden kirjoittamisesta. Rumpujen osalta tilanne oli alusta asti selvä, heviä sen olla pitää ja rumpusetin mahdollisimman iso. Isäni antoi paljon vinkkejä ja perusopetusta mutta oikeastaan olen itseoppinut rumpalina. Olen vuosien varrella myös kokeillut useampia instrumentteja edellisten lisäksi, joten jollain asteella kädessä pysyvät mm viulu, kitara, huilu ja harmonikka.

Ensimmäinen bändi jossa olin rumpalina taisi olla 1986 jolloin soittelimme kavereiden kanssa kesän, edesmenneen ukkini talossa Kuivasjärvellä. Nightfall oli kuitenkin ensimmäinen vakavastiotettavampi kokoonpano jolla teimme omaa musiikkia ja keikkojakin mutta joka näin jälkeenpäin harmitellen ei koskaan päätynyt edes kunnolliselle demo-taltioinnille. 1995 liityin Afterworld-orkesterin riveihin ja tie veikin monien vaiheiden jälkeen aina kansainväliseen levytyssopimukseen 46 maahan jne. Samalla tutustuin muusikkona vanhaan koulukaveriini Peteen.

Piano ja omat biisit kulkivat aina kaiken muun musiikin, bändien, studioprojektien, sekä säveltämisen rinnalla ja keikkailin pianon kanssa yksinkin muutaman vuoden pitkinpoikin maata.  Pianosta siirryin musatyylin vaatimaan syntikka-osastoon samalla kun keikkailin eri projektien parissa. Tapsan kanssa soitettiin Nortia-kokoonpanossa useampi vuosi yhdessä, jossa toimin vokalistina. Trusties-miesten kanssa perustettiin myös coverbändi AOR-Speedwagon (laulu ja syna) jolla saatiin toteuttaa itseämme toisten (Dream Theater, Rush, Toto jne) tekemien biisien treenaamisessa mikä kyllä kehitti soittoa ja laulua kovasti. Tätä bändiä ei ole koskaan kuopattu, vaikka edellisestä keikasta (2012) onkin jo vierähtänyt tovi.

2003 vuoden tienoilla siviilityöt alkoivat viedä kovasti aikaa ja piti vähentää soitannollisia panoksia ajankäytön vuoksi. Muutama vuosi vierähtikin hieman vähemmällä soitolla kunnes oli aika käynnistää Afterworldin kolmannen levyn projekti. Vanha hyvinpalvellut Sonor “hirmukioski” lähti myyntiin ja oli aika siirtyä modernimpaan rumpu-kalustoon. Uusi setti toi lisää intoa soittoon ja samalla setillä soitan edelleen. “Afterin” levynteon kestäessä oli hiljaisempien vuosien jälkeen aika kypsä lopulta uudelle bändille. Vuonna 2015 pitkään hauduteltu ajatus triosta lähti kehittymään siihen suuntaan että M.A.A-orkesteri syntyi. Yhtään väheksymättä entisiä tai olemassa olevia kokoonpanoja oli olo heti niin kuin olisi kotiin tullut. Vanhat tutut kaverit ja trio jossa on tilaa toteuttaa jokaiselle omaa luovuutta ja roolia, on loistava asia tässä vaiheessa soittouraa. Palaset vaan loksahtelivat kohdalleen kerralla. 

Musiikin säveltäminen on aina ollut iso osa minua, en oikeastaan koskaan “ala” säveltämään vaan valmiit biisit soivat mielessä itsestään. Biisit voivat syntyä moottoripyörällä ajaessa tai yöllä nukkuessa. M.A.A-orkesterissa säveltäminen on saanut uuden ulottuvuuden: Kaikki tehdään yhdessä ja jokainen osallistuu säveltämiseen ja sovittamiseen ja lopputulos syntyy aina tiimityönä.  M.A.A on veljeyden ja kaveruuden bändi ja kaikki tehdään itse, alusta loppuun.